tuikahtelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuikahtelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ui̯kɑhˌt̪elu/
- tavutus: tui‧kah‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuikahtelu | tuikahtelut |
| genetiivi | tuikahtelun | tuikahtelujen tuikahteluiden tuikahteluitten |
| partitiivi | tuikahtelua | tuikahteluita tuikahteluja |
| akkusatiivi | tuikahtelu; tuikahtelun |
tuikahtelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuikahtelussa | tuikahteluissa |
| elatiivi | tuikahtelusta | tuikahteluista |
| illatiivi | tuikahteluun | tuikahteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuikahtelulla | tuikahteluilla |
| ablatiivi | tuikahtelulta | tuikahteluilta |
| allatiivi | tuikahtelulle | tuikahteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuikahteluna | tuikahteluina |
| translatiivi | tuikahteluksi | tuikahteluiksi |
| abessiivi | tuikahtelutta | tuikahteluitta |
| instruktiivi | – | tuikahteluin |
| komitatiivi | – | tuikahteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuikahtelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi tuikahdella ((vahva) vokaalivartalo tuikahtele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. tuikahteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuikahtelu Kielitoimiston sanakirjassa