tron

Puola

Substantiivi

tron m.

1. valtaistuin (monarkin virallinen tuoli, jota käytetään seremoniallisissa tilanteissa)
2. (kuvaannollisesti) valtaistuin (monarkin valta-asema)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui tron
määräinen	tronului
monikko	unor tronuri
määräinen	tronurilor

tron n. (määräinen: tronul, monikko: tronuri, määräinen: tronurile)

1. valtaistuin

Ruotsi

Substantiivi

tron yl. (3) (yks. määr. tronen[luo], mon. epämäär. troner[luo], mon. määr. tronerna[luo])

1. valtaistuin

   avsäga sig tronen ‒ luopua valtaistuimesta (luopua kruunusta)

Liittyvät sanat

• trona

Yhdyssanat

• tronarvinge, tronföjd, tronföljare

Aiheesta muualla

• tron Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Substantiivi

tron

1. (taivutusmuoto) määräinen muoto substantiivista tro