tosin
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]tosin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta tosi
- (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta tosi
Adverbi
[muokkaa]tosin
- ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
- Annalla ja Antonilla oli kuusi lasta, vanhimmat tosin olivat jo aikuisia.
- Vaimon mustasukkaisuus oli käynyt niin sietämättömäksi, että hän oli päätynyt eroon – ei tosin viralliseen avioeroon.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪osin/
- tavutus: to‧sin
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tosin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.