tihkua
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tihkua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta tihku
- Ei siellä satanut – pientä tihkua vain.
Verbi
[muokkaa]- tulla pieninä pisaroina esiin, tiristä, kohota (myös kuvaannollisesti)
- Katosta tihkui vettä.
- Tilanteesta alkoi tihkua tietoa.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: tihkuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tihkua Kielitoimiston sanakirjassa