Siirry sisältöön

syynäys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

syynäys (39)

  1. (arkikieltä) hellittämätön tai epämieluisa tarkastelu tai valvonta
    Kun vein auton syyniin, alkoi se syynäys jo ottaa pattiin.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsyːnæys/ tai /ˈsyːnæy̯s/
  • tavutus: syy‧nä‧ys / syy‧näys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syynäys syynäykset
genetiivi syynäyksen syynäysten
syynäyksien
partitiivi syynäystä syynäyksiä
akkusatiivi syynäys;
syynäyksen
syynäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi syynäyksessä syynäyksissä
elatiivi syynäyksestä syynäyksistä
illatiivi syynäykseen syynäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syynäyksellä syynäyksillä
ablatiivi syynäykseltä syynäyksiltä
allatiivi syynäykselle syynäyksille
muut sijamuodot
essiivi syynäyksenä syynäyksinä
translatiivi syynäykseksi syynäyksiksi
abessiivi syynäyksettä syynäyksittä
instruktiivi syynäyksin
komitatiivi syynäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syynäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syynäys-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]