suppletiivinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
suppletiivinen (38)
- (kielitiede) sellainen, joka kuuluu jonkin sanan taivutuskaavaan mutta on taivutusvartaloltaan erilähtöinen
- [K]ieltoverbillä on pelkät persoonamuodot ja imperatiivissa suppletiivinen muoto. (Iso suomen kielioppi)
- (kielitiede) sellainen, jonka taivutuskaavassa esiintyy useampi erilähtöinen taivutusvartalo
- Pronominien taivutusparadigma saattaa olla vaillinainen (esim. mikä-pronominilla ei ole monikkoa) tai suppletiivinen (kuka, kenen jne.). (Sananjalka)
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, joka kuuluu jonkin sanan taivutuskaavaan mutta on taivutusvartaloltaan erilähtöinen
|
2. sellainen, jonka taivutuskaavassa esiintyy useampi erilähtöinen taivutusvartalo
|