supattelu

Suomi

Substantiivi

supattelu (2)

supatteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsupɑt̪ˌt̪elu/
tavutus: su‧pat‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	supattelu	supattelut
genetiivi	supattelun	supattelujen supatteluiden supatteluitten
partitiivi	supattelua	supatteluita supatteluja
akkusatiivi	supattelu; supattelun	supattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	supattelussa	supatteluissa
elatiivi	supattelusta	supatteluista
illatiivi	supatteluun	supatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	supattelulla	supatteluilla
ablatiivi	supattelulta	supatteluilta
allatiivi	supattelulle	supatteluille
muut sijamuodot
essiivi	supatteluna	supatteluina
translatiivi	supatteluksi	supatteluiksi
abessiivi	supattelutta	supatteluitta
instruktiivi	–	supatteluin
komitatiivi	–	supatteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	supattelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi supatella ((vahva) vokaalivartalo supattele- ) + johdin -u

Käännökset

1. supatteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

supattelu Kielitoimiston sanakirjassa