suostuttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suostuttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsuo̯st̪ut̪ˌt̪elu/
- tavutus: suos‧tut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suostuttelu | suostuttelut |
| genetiivi | suostuttelun | suostuttelujen suostutteluiden suostutteluitten |
| partitiivi | suostuttelua | suostutteluita suostutteluja |
| akkusatiivi | suostuttelu; suostuttelun |
suostuttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suostuttelussa | suostutteluissa |
| elatiivi | suostuttelusta | suostutteluista |
| illatiivi | suostutteluun | suostutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suostuttelulla | suostutteluilla |
| ablatiivi | suostuttelulta | suostutteluilta |
| allatiivi | suostuttelulle | suostutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suostutteluna | suostutteluina |
| translatiivi | suostutteluksi | suostutteluiksi |
| abessiivi | suostuttelutta | suostutteluitta |
| instruktiivi | – | suostutteluin |
| komitatiivi | – | suostutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suostuttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi suostutella ((vahva) vokaalivartalo suostuttele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. suostutteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- suostuttelu Kielitoimiston sanakirjassa