suortua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suortua (52-K) (taivutus[luo])

  1. suoristua
    … ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään. (J. H. Erkko: Jouluaatto)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuo̯rt̪uɑˣ/
  • tavutus: suor‧tu‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Huomautukset[muokkaa]

  • Sana on nykykielessä sävyltään aavistuksen runolliseen vivahtava.