suortua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suortua (52-K) (taivutus[luo])
- suoristua
- … ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään. (J. H. Erkko: Jouluaatto)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯rt̪uɑˣ/
- tavutus: suor‧tu‧a
Liittyvät sanat[muokkaa]
Huomautukset[muokkaa]
- Sana on nykykielessä sävyltään aavistuksen runolliseen vivahtava.