sukeutua

Suomi

Verbi

sukeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. tulla jostakin, kehittyä jostakin jotakin

   On muijat ne toisensa rookannut pesutuvassa / ja juttu heidän välillänsä sukeutunnut on seuraava (J. Alfred Tanner - Haloska ja ne toiset muijat (1911))

Ääntäminen

• tavutus: su‧keu‧tu‧a / su‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

• johdos samasta *suke-vartalosta, josta myös suku ja sueta yms.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sukeutuminen

Aiheesta muualla

• sukeutua Kielitoimiston sanakirjassa
• sukeutua Suomen etymologisessa sanakirjassa