steen

Hollanti

Substantiivi

steen m. (monikko stenen)

1. kivi (irtonainen, materiaalina)

Liittyvät sanat

• baksteen
• gesteente
• grafsteen
• kalksteen
• leisteen
• siltsteen
• steenkool
• vuursteen
• zandsteen

Idiomit

• steen en been klagen – valittaa tarpeettomasti