språng

Katso myös: spräng, sprang

Ruotsi

Substantiivi

språng n. (5) (yks. määr. språnget[luo], mon. epämäär. språng, mon. määr. sprången[luo])

1. juokseminen
2. pitkä hyppy, loikka
3. (anatomia) telaluu
4. (varsinkin hevosen) parittelu
5. (rakennuksen) ulkonema
6. (merenkulku) ketka

Etymologia

• (anatomia) lyhentymä sanasta språngben
• (muut merkitykset) verbistä springa

Adverbi

språng

1. (arkikieltä) täydellisesti, kokonaan