spågumma

Ruotsi

Substantiivi

spågumma yl. (1) (yks. määr. spågumman[luo], mon. epämäär. spågummor[luo], mon. määr. spågummorna[luo])

1. ennustajaeukko, naispuolinen selvännäkijä

Etymologia

• yhdyssana verbistä spå ja substantiivista gumma

Liittyvät sanat

Rinnakkaiskäsitteet

• spågubbe, spåman

Synonyymit

• spåkvinna