sotaherra
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sotaherra (9)
- vallanpitäjä, jonka valta pohjautuu yksinomaan voimaan ilman legitimiteettiä, etenkin valtiossa jossa keskusvalta on heikko tai sitä ei ole
- (leikkimielinen) korkea-arvoinen upseeri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsot̪ɑˌherːɑ/
- tavutus: so‧ta‧her‧ra
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. vallanpitäjä epävakaassa valtiossa
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sotaherra Kielitoimiston sanakirjassa