sorkkia

Katso myös: sörkkiä

Suomi

Substantiivi

sorkkia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta sorkka

Verbi

sorkkia (61-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) sormeilla, käpälöidä
2. (murteellinen) kaivaa sorkilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈsorkːiɑ/

• tavutus: sork‧ki‧a

Käännökset

1. sormeilla

englanti: finger, touch

Aiheesta muualla

• sorkkia Kielitoimiston sanakirjassa