sorkkia

Wikisanakirjasta
Katso myös: sörkkiä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sorkkia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta sorkka

Verbi[muokkaa]

sorkkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) sormeilla, käpälöidä
  2. (murteellinen) kaivaa sorkilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsorkːiɑ/
  • tavutus: sork‧ki‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sorkkia Kielitoimiston sanakirjassa