Siirry sisältöön

sopertelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sopertelu (2)

  1. soperteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsoperˌt̪elu/
  • tavutus: so‧per‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopertelu sopertelut
genetiivi sopertelun sopertelujen
soperteluiden
soperteluitten
partitiivi sopertelua soperteluita
soperteluja
akkusatiivi sopertelu;
sopertelun
sopertelut
sisäpaikallissijat
inessiivi sopertelussa soperteluissa
elatiivi sopertelusta soperteluista
illatiivi soperteluun soperteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sopertelulla soperteluilla
ablatiivi sopertelulta soperteluilta
allatiivi sopertelulle soperteluille
muut sijamuodot
essiivi soperteluna soperteluina
translatiivi soperteluksi soperteluiksi
abessiivi sopertelutta soperteluitta
instruktiivi soperteluin
komitatiivi soperteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sopertelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi soperrella ((vahva) vokaalivartalo sopertele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]