Siirry sisältöön

seka-

Wikisanakirjasta
Katso myös: seka, sekä

Suomi

[muokkaa]

Prefiksi

[muokkaa]

seka-

  1. sekoitettu; sekava; käytetään yhdyssanojen alkuosana.
    Parhaimmillaan pettuleipä oli sekaleipää.

Etymologia

[muokkaa]

Sanavartalon alkuperä on tuntematon, mutta sillä tai sen taivutusmuodoilla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Esim. seassa-sanaa vastaa viron seas, inkeroisen seas, karjalan sejassa, vatjan segaz ja liivin segās.[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

seka-avioliitto, sekahaku, sekahedelmät, sekaiho, sekainfektio, sekajoukkue, sekakansa, sekakieli, sekakomissio, sekakoosteinen, sekakulttuuri, sekakuoro, sekakäyttäjä, sekaleipä, sekaluku, sekaluokka, sekamehu, sekamelska, sekametsä, sekamuoto, sekanelinpeli, sekapuusto, sekapäinen, sekaravinto, sekarengastus, sekarotuinen, sekasauna, sekasikiö, sekasorto, sekasotku, sekatalous, sekatavara, sekatyöläinen, sekatyömies, sekatyöntekijä, sekauinti, sekavihannekset, sekavilja

Anagrammit
[muokkaa]

eksa-, sake

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • seka- Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana seka.