seisottaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
seisottaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- pitää seisomassa, antaa seisoa
- Vartijat seisottivat meitä ulkona monta tuntia.
- Naapuri seisottaa autoaan jatkuvasti ovensa edessä.
- seisottaa oven ulkopuolella
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsei̯sot̪ːɑːˣ/
- tavutus: sei‧sot‧taa
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä seisoa (seiso- + -tta- + -a)[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: seisotus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seisottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.