saattelu

Suomi

Substantiivi

saattelu (2)

saatteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsɑːt̪ːelu/
tavutus: saat‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saattelu	saattelut
genetiivi	saattelun	saattelujen saatteluiden saatteluitten
partitiivi	saattelua	saatteluita saatteluja
akkusatiivi	saattelu; saattelun	saattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	saattelussa	saatteluissa
elatiivi	saattelusta	saatteluista
illatiivi	saatteluun	saatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saattelulla	saatteluilla
ablatiivi	saattelulta	saatteluilta
allatiivi	saattelulle	saatteluille
muut sijamuodot
essiivi	saatteluna	saatteluina
translatiivi	saatteluksi	saatteluiksi
abessiivi	saattelutta	saatteluitta
instruktiivi	–	saatteluin
komitatiivi	–	saatteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saattelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi saatella ((vahva) vokaalivartalo saattele- ) + johdin -u

Käännökset

1. saatteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

saattelu Kielitoimiston sanakirjassa