ruokakunta

Suomi

Substantiivi

ruokakunta (10-J)

1. eräs väestötieteen tilastoyksikkö

   Ruokakunnan katsotaan yleensä muodostuvan samassa asunnossa asuvista henkilöistä.

2. talousyksikkö, jonka ruokatalous hoidetaan yhteisesti, nykyisin kotitalous

Ääntäminen

• IPA: /ˈruo̯kɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: ruo‧ka‧kun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista ruoka ja kunta

Käännökset

2. kotitalous

Ks. kotitalous

Liittyvät sanat

asuntokunta, perhe, täysihoitolainen

Yhdyssanat

• alivuokralaisruokakunta, huoneenhaltijaruokakunta, laitosruokakunta, yksinäisruokakunta, yksityisruokakunta

Sanaliitot

• ruokakunnan päämies

Vieruskäsitteet

huonekunta, työhuonekunta

Aiheesta muualla

• ruokakunta Kielitoimiston sanakirjassa