Siirry sisältöön

ruikku

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ruikku (1-A)

  1. löysä uloste
    Tulee ruikkua.
  2. (arkikieltä) henkilö, joka ruikuttaa: ruikuttaja
    Miksi sun pitää aina olla tuommoinen ruikku?
  3. (slangia) lihakseton henkilö, ruipelo
    185 pitkä ruikku