rouvittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rouvittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrou̯ʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: rou‧vit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rouvittelu | rouvittelut |
| genetiivi | rouvittelun | rouvittelujen rouvitteluiden rouvitteluitten |
| partitiivi | rouvittelua | rouvitteluita rouvitteluja |
| akkusatiivi | rouvittelu; rouvittelun |
rouvittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rouvittelussa | rouvitteluissa |
| elatiivi | rouvittelusta | rouvitteluista |
| illatiivi | rouvitteluun | rouvitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rouvittelulla | rouvitteluilla |
| ablatiivi | rouvittelulta | rouvitteluilta |
| allatiivi | rouvittelulle | rouvitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rouvitteluna | rouvitteluina |
| translatiivi | rouvitteluksi | rouvitteluiksi |
| abessiivi | rouvittelutta | rouvitteluitta |
| instruktiivi | – | rouvitteluin |
| komitatiivi | – | rouvitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rouvittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rouvitella ((vahva) vokaalivartalo rouvittele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. rouvitteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rouvittelu Kielitoimiston sanakirjassa