roikotella

Suomi

Verbi

roikotella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) roikottaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈroi̯koˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: roi‧ko‧tel‧la

Etymologia

verbi roikottaa (heikko vokaalivartalo roikot|a- + pääte -ella)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: roikotteleminen

Aiheesta muualla

• roikotella Kielitoimiston sanakirjassa