rilluttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rilluttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrilːut̪ˌt̪elu/
- tavutus: ril‧lut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rilluttelu | rilluttelut |
| genetiivi | rilluttelun | rilluttelujen rillutteluiden rillutteluitten |
| partitiivi | rilluttelua | rillutteluita rillutteluja |
| akkusatiivi | rilluttelu; rilluttelun |
rilluttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rilluttelussa | rillutteluissa |
| elatiivi | rilluttelusta | rillutteluista |
| illatiivi | rillutteluun | rillutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rilluttelulla | rillutteluilla |
| ablatiivi | rilluttelulta | rillutteluilta |
| allatiivi | rilluttelulle | rillutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rillutteluna | rillutteluina |
| translatiivi | rillutteluksi | rillutteluiksi |
| abessiivi | rilluttelutta | rillutteluitta |
| instruktiivi | – | rillutteluin |
| komitatiivi | – | rillutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rilluttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rillutella ((vahva) vokaalivartalo rilluttele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. rillutteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rilluttelu Kielitoimiston sanakirjassa