rallata (73-C) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) ajaa rallia
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) olla ajelulla, ajella ympäriinsä
rallata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä rallattaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rallattaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä rallattaa