röhkäisy
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]röhkäisy (2)
- yksittäinen lyhytkestoinen röhkivä ääni
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrøhkæi̯sy/
- tavutus: röh‧käi‧sy
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | röhkäisy | röhkäisyt |
| genetiivi | röhkäisyn | röhkäisyjen röhkäisyiden röhkäisyitten |
| partitiivi | röhkäisyä | röhkäisyitä röhkäisyjä |
| akkusatiivi | röhkäisy; röhkäisyn |
röhkäisyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | röhkäisyssä | röhkäisyissä |
| elatiivi | röhkäisystä | röhkäisyistä |
| illatiivi | röhkäisyyn | röhkäisyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | röhkäisyllä | röhkäisyillä |
| ablatiivi | röhkäisyltä | röhkäisyiltä |
| allatiivi | röhkäisylle | röhkäisyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | röhkäisynä | röhkäisyinä |
| translatiivi | röhkäisyksi | röhkäisyiksi |
| abessiivi | röhkäisyttä | röhkäisyittä |
| instruktiivi | – | röhkäisyin |
| komitatiivi | – | röhkäisyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | röhkäisy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |