purkittaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
purkittaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- panna, säilöä purkkiin
- purkittaa punajuuret
- äänittää, erityisesti jokin kokonaisuus
- purkitettu Helsingin studiolla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpurkit̪ːɑːˣ/
- tavutus: pur‧kit‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- purkittaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C