purkittaa

Suomi

purkittaa [1]

purkittaa [1]

Verbi

purkittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. panna, säilöä purkkiin

   purkittaa punajuuret

2. äänittää, erityisesti jokin kokonaisuus

   purkitettu Helsingin studiolla

Ääntäminen

• IPA: /ˈpurkit̪ːɑːˣ/
• tavutus: pur‧kit‧taa

Etymologia

• substantiivi purkki (heikko vokaalivartalo purki- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• tölkittää

Johdokset

• substantiivit: purkittaminen, purkittamo

Aiheesta muualla

• purkittaa Kielitoimiston sanakirjassa