punoa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

punoa (52) (taivutus)

  1. kiertää lankamaisia kappaleita toistensa ympärille
    punoa koria, köyttä

Etymologia[muokkaa]

indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • punoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).