porhaltaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
porhaltaa (54-I) (taivutus[luo])[1]
- (arkikieltä) kulkea nopeasti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈporhɑlt̪ɑːˣ/
- tavutus: por‧hal‧taa
Lainaukset[muokkaa]
1890. August Pettinen. Kirjeitä Afrikasta V: Käynti Uukuambissa.
Pelätäkseni kertomukseni venyvän liian pitkäksi, en nyt lähde seikkaperäisesti kertoelemaan täkäläisistä kulkuneuvoista; mainitsen vain lyhyesti, että kaikki meikäläisten matkustukset — niin lyhemmät kuin pitemmätkin — suoritetaan nelipyöräisillä vaunuilla, joita vetää 8–10 paria pitkäsarvisia härkiä. Ei täällä siis niin pääse ”mennä porhaltamaan”, kuin siellä sivistyneissä maissa.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- porhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-I