polisong

Ruotsi

Substantiivi

polisong yl. (3) (yks. määr. polisongen[luo], mon. epämäär. polisonger[luo], mon. määr. polisongerna[luo])

1. pulisonki

Etymologia

• ranskan sanasta polisson (’varastele­va poika’, ’lurjus’) < slangisanasta po­lisse (’varkaus’) < verbistä polir (’kiillot­taa’; (slangia) ’varastaa’) < latinan ver­bistä polire (’kiillottaa’)