pläntätä

Suomi

Verbi

pläntätä (73-C) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta läntätä
2. (slangia) sijoittaa jokin (pysyvähkösti) johonkin

Ääntäminen

• IPA: /ˈplænt̪æt̪æˣ/
• tavutus: plän‧tä‧tä

Käännökset

2. sijoittaa jokin johonkin

Ks. sijoittaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: plänttääminen