perusteeton

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

perusteeton (34-C)

  1. sellainen, jolle ei ole perustetta, vailla minkäänlaista perustetta oleva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperusˌt̪eːt̪on/
  • tavutus: pe‧rus‧tee‧ton

Etymologia[muokkaa]

sanan peruste vartalosta perustee- ja suffiksista -ton

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]