paran

Suomi

Substantiivi

paran

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta parka
2. yksikön genetiivimuoto sanasta parka

Englanti

Substantiivi

paran (monikko parans)

1. (astrokartografia) leveyspiiri, jonka jollain pituuspiirillä kaksi kohdetta (tai niiden projektiot ekliptikalle) olivat (tietyllä hetkellä) samanaikaisesti toinen korkeimmillaan taivaalla / matalimmillaan horisontin alapuolella ja toinen horisontilla

Espanja

Verbi

paran

1. indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä parar[luo]

Verbi

paran

1. subjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä parir
2. imperatiivin monikon 3. persoonan muoto verbistä parir

Haitinkreoli

Substantiivi

paran

1. vanhempi

Serbia

Adjektiivi

pȃran (kyrillinen паран)

1. parillinen (luvusta)

Ääntäminen

• IPA: /'pâːran/

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö				monikko
	maskuliini		neutri	feminiini	maskuliini	neutri	feminiini
	elollinen	eloton
nominatiivi	paranepäm, parnimäär		parno	parna	parni	parna	parne
genetiivi	parnaepäm, parnog(a)määr			parne	parnih
datiivi‑lokatiivi	parnuepäm, parnom(e)määr			parnoj	parnim(a)
akkusatiivi	parnaepäm parnogmäär	paranepäm parnimäär	parno	parnu	parne	parna	parne
instrumentaali	parnim			parnom	parnim(a)

Liittyvät sanat

• par

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): paran, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 898