paloruisku

Suomi

Substantiivi

paloruisku (1)

1. tulipalon sammutukseen ja leviämisen estämiseen käytettävä ruisku

Ääntäminen

• IPA: [ˈpɑloˌruisku]

Tavutus

• tavutus: pa‧lo‧ruis‧ku

Etymologia

• yhdyssana sanoista palo ja ruisku

Käännökset

1. tulipalon torjuntaan käytettävä ruisku

norja (bokmål): brannsprøyte m./f. norja (riksmål): brannsprøyte n.

norja (nynorsk): brannsprøyte f. ruotsi: brandspruta

Liittyvät sanat

• paloletku

Aiheesta muualla

• paloruisku Kielitoimiston sanakirjassa