pakahtua

Suomi

Verbi

läkähtyä; täyttyä lähes revetäkseen
Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun ovelle astuikin Ridge.
(vanhahtava) revetä, haljeta
Katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. (Kalevala, 49. runo)

Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. (Apt.t.11/18, suom. Raamatun käännös 1938)

Ääntäminen

IPA: /ˈpɑkɑhˌt̪uɑˣ/
tavutus: pa‧kah‧tu‧a

Etymologia

nykytiedon mukaan onomapoeettinen mukaelma halkeamisesta syntyvästä äänestä; suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Eerik Sorolaisen postillassa 1621 (Häkkinen 2004)

Käännökset

1. läkähtyä

englanti: burst

2. haljeta

englanti: break, split

Liittyvät sanat

Johdokset

adverbit: pakahduksiin, pakahduksissa, pakahduksissaan
substantiivit: pakahtuminen
verbit: pakahduttaa

Aiheesta muualla

pakahtua Kielitoimiston sanakirjassa