pakahtua

Suomi

Verbi

pakahtua (52-F) (taivutus[luo])

1. läkähtyä; täyttyä lähes revetäkseen

   Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun ovelle astuikin Ridge.

2. (vanhahtava) revetä, haljeta

   Katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. (Kalevala, 49. runo)

   Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. (Apt.t.11/18, suom. Raamatun käännös 1938)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkɑhˌt̪uɑˣ/
• tavutus: pa‧kah‧tu‧a

Etymologia

nykytiedon mukaan onomapoeettinen mukaelma halkeamisesta syntyvästä äänestä; suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Eerik Sorolaisen postillassa 1621 (Häkkinen 2004)

Käännökset

1. läkähtyä

englanti: burst

2. haljeta

englanti: break, split

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: pakahduttaa

Aiheesta muualla

• pakahtua Kielitoimiston sanakirjassa