ominainen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
ominainen (38) (komparatiivi ominaisempi, superlatiivi ominaisin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen
- autisteille ominainen käytös
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈomiˌnɑi̯nen/
- tavutus: o‧mi‧nai‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: ominaisesti
- substantiivit: ominaisuus
Yhdyssanat[muokkaa]
ominaishaju, ominaiskäyrä, ominaislaatu, ominaislämpö, ominaispaino, ominaispiirre, ominaisteho, ominaisvastus, ominaisväri
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ominainen Kielitoimiston sanakirjassa