nuku

Suomi

Verbi

nuku

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä nukkua
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä nukkua
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä nukkua

Fidži

Substantiivi

nuku

1. hiekka

Tokelau

Substantiivi

nuku

1. maa, maa-alue
2. saari

Tonga

Substantiivi

nuku

1. maa, maa-alue
2. saari

Tuvalu

Substantiivi

nuku

1. maa, maa-alue
2. saari

Viro

Substantiivi

nuku

1. yksikön genetiivimuoto sanasta nukk