napsahtaa

Suomi

napsahtaa poikki

Verbi

napsahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. tuottaa hetkellinen napsumisen omainen, napsin kaltainen, terävä ääni kuin esimerkiksi kahden pienen ja kevyen esineen nopeasta iskeytymisestä toisiinsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑpsɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: nap‧sah‧taa

Etymologia

• momentaaninen ahta-johdos sanojen napsaa, napsia, napsua vartaloaineksesta

Käännökset

1. tuottaa ääni

englanti: snap

Liittyvät sanat

• napsuttaa, napsauttaa
• napsua
• naksahtaa

Johdokset

• substantiivit: napsahdus, napsahtaminen
• verbit: napsahdella

Idiomit

• napsahtaa nakki – (arkikieltä) saada tehtäväkseen jokin epämiellyttävä (pikku)tehtävä

Aiheesta muualla

• napsahtaa Kielitoimiston sanakirjassa
• napsahtaa Suomen murteiden sanakirjassa
• napsahtaa Suomen etymologisessa sanakirjassa