nakutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nakutus (39)
- nakuttaminen; se, että jokin pitää nakuttavaa ääntä
- Ulkoa kuuluu jotakin nakutusta.
- ottomoottorin epänormaali käynti, joka johtuu polttoaineen riittämättömästä puristuskestävyydestä
- Mahdoitko tankata oikein – moottori taitaa pitää nakutusta?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑkut̪us/
- tavutus: na‧ku‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nakutus | nakutukset |
| genetiivi | nakutuksen | nakutusten nakutuksien |
| partitiivi | nakutusta | nakutuksia |
| akkusatiivi | nakutus; nakutuksen |
nakutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nakutuksessa | nakutuksissa |
| elatiivi | nakutuksesta | nakutuksista |
| illatiivi | nakutukseen | nakutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nakutuksella | nakutuksilla |
| ablatiivi | nakutukselta | nakutuksilta |
| allatiivi | nakutukselle | nakutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nakutuksena | nakutuksina |
| translatiivi | nakutukseksi | nakutuksiksi |
| abessiivi | nakutuksetta | nakutuksitta |
| instruktiivi | – | nakutuksin |
| komitatiivi | – | nakutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nakutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nakutus- | |
Etymologia
[muokkaa]- (ääni) verbistä nakuttaa
- (moottorin epänormaali toiminta) poikkeavan käynnin aiheuttamasta normaalia voimakkaammin nakuttavasta äänestä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nakutus Kielitoimiston sanakirjassa