muokkain
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muokkain (33)
- jonkin jolla muokataan, muokkausväline
- (tietotekniikka) ohjelma jolla muokataan tiedostoja, editori
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmuo̯kːɑi̯n/
- tavutus: muok‧kain
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muokkain | muokkaimet |
| genetiivi | muokkaimen | muokkaimien muokkainten |
| partitiivi | muokkainta | muokkaimia |
| akkusatiivi | muokkain; muokkaimen |
muokkaimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muokkaimessa | muokkaimissa |
| elatiivi | muokkaimesta | muokkaimista |
| illatiivi | muokkaimeen | muokkaimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muokkaimella | muokkaimilla |
| ablatiivi | muokkaimelta | muokkaimilta |
| allatiivi | muokkaimelle | muokkaimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muokkaimena (muokkainna) |
muokkaimina |
| translatiivi | muokkaimeksi | muokkaimiksi |
| abessiivi | muokkaimetta | muokkaimitta |
| instruktiivi | – | muokkaimin |
| komitatiivi | – | muokkaimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muokkaime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muokkain- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- muokkain Kielitoimiston sanakirjassa