Siirry sisältöön

minimi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Minimi ja maksimi

Substantiivi

[muokkaa]

minimi (6)

  1. pienin (mahdollinen) määrä tai aste

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈminimi/
  • tavutus: mi‧ni‧mi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minimi minimit
genetiivi minimin minimien
minimeiden
minimeitten
partitiivi minimiä minimeitä
minimejä
akkusatiivi minimi;
minimin
minimit
sisäpaikallissijat
inessiivi minimissä minimeissä
elatiivi minimistä minimeistä
illatiivi minimiin minimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi minimillä minimeillä
ablatiivi minimiltä minimeiltä
allatiivi minimille minimeille
muut sijamuodot
essiivi miniminä minimeinä
translatiivi minimiksi minimeiksi
abessiivi minimittä minimeittä
instruktiivi minimein
komitatiivi minimeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo minimi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset ja muut sanueen sanat
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

minimiaika, minimiarvo, minimiehto, minimikoko, minimikorkeus, minimimäärä, miniminopeus, minimipalkka, minimivaatimus, toimeentulominimi

Alakäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]