marhaminta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

marhaminta

  1. riimunvarsi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑrhɑˌmint̪ɑ/
  • tavutus: mar‧ha‧min‧ta

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.