marhaminta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
marhaminta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑrhɑˌmint̪ɑ/
- tavutus: mar‧ha‧min‧ta
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. riimunvarsi
Ks. riimunvarsi |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- marhaminta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.