marhaminta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]marhaminta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑrhɑˌmint̪ɑ/
- tavutus: mar‧ha‧min‧ta
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. riimunvarsi
|
Ks. riimunvarsi |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- marhaminta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.