lohjeta

Suomi

Verbi

lohjeta (74-L) (taivutus[luo])

1. hajota palasiksi (erityisesti kivestä t. muusta kovasta materiaalista)

   Metsässä oli valtava kivi, joka oli lohjennut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlohjet̪ɑˣ/
• tavutus: loh‧je‧ta

Etymologia

• vrt. lohki (heikko vokaalivartalo lohje- + pääte -ta (:-a-))

Liittyvät sanat

• lohkaista

Johdokset

• substantiivit: lohkeama
• verbit: frekventatiivinen lohkeilla

Yhdyssanat

lohkeamissuunta

Aiheesta muualla

• lohjeta Kielitoimiston sanakirjassa