lider

Puola

Substantiivi

lider m.

1. johtaja (erit. puolueen, kilpailun)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui lider
määräinen	liderului
monikko	unor lideri
määräinen	liderilor

lider m. (määräinen: liderul, monikko: lideri, määräinen: liderii)

1. johtaja (erit. puolueen, kilpailun)

Etymologia

• englannin leader (DEX)

Ruotsi

Substantiivi

lider n. (5) (yks. määr. lidret[luo], mon. epämäär. lider, mon. määr. lidren[luo])

1. liiteri

Etymologia

• protogermaaninen *hlīþrō << indoeurooppalainen *ḱley-, "suojata, peittää". Kaukaisia sukulaissanoja gootin 𐌷𐌻𐌴𐌹𐌸𐍂𐌰 , "teltta", slaavilainen *xlěvъ → venäjän хлев, "läävä, navetta"

Verbi

lider

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä lida

Serbia

Substantiivi

líder m. (kyrillinen лидер)

1. johtaja (erit. puolueen)

Ääntäminen

• IPA: /'lǐːder/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	líder	líderi
genetiivi	lídera	lídērā
datiivi-lokatiivi	líderu	líderima
akkusatiivi	lídera	lídere
vokatiivi	líderu	líderi
instrumentaali	líderom	líderima

Liittyvät sanat

• liderski, liderstvo