leto

Latina

Verbi

lētō (I) (akt. prees. inf. lētāre, ind. perf. y. 1. p. lētāvī, part. perf. lētātus) (taivutus[luo])

1. tappaa

Serbia

Jatin (/ě/) refleksi

ekavica	leto
ijekavica	ljeto

Substantiivi

lȅto n. (kyrillinen лето)

1. kesä

Ääntäminen

• IPA: /'lêto/
• tavutus: le‧to

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	lȅto	lȅta
genetiivi	lȅta	lȇtā
datiivi-lokatiivi	lȅtu	lȅtima
akkusatiivi	lȅto	lȅta
vokatiivi	lȅto	lȅta
instrumentaali	lȅtom	lȅtima

Liittyvät sanat

• letnji

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): leto, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 624

Slovakki

Substantiivi

leto

1. kesä

Sloveeni

Substantiivi

leto n.

1. vuosi