lega

Italia

Verbi

lega

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä legare
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä legare

Ruotsi

Substantiivi

lega yl. (1) (yks. määr. legan [luo], mon. epämäär. legor [luo], mon. määr. legorna [luo])

1. eläimen yöpymisensä jälkeen jättämä kuoppa