kukkua
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kukkua
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kukku
Verbi
[muokkaa]- (onomatopoeettinen, käestä) laulaa
- (onomatopoeettinen) jäljitellä käen ääntelyä
- (puhekieltä) valvoa myöhään
- Hän kukkui myöhään illalla ja nukkui pitkään aamulla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkukːuɑˣ/
- tavutus: kuk‧ku‧a
Käännökset
[muokkaa]1. laulaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kukkuminen, kukunta
- verbit: kukahtaa, kukuttaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kukkua Kielitoimiston sanakirjassa