kuikkia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuikkia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kuikka

Verbi[muokkaa]

kuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) kurkkia, katsella tarkkaillen ympäriinsä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkuikːia]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kuik‧ki‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]