kronkeli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kronkeli (6) (komparatiivi kronkelimpi, superlatiivi kronkelein) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä, murteellinen) nirso, kranttu, valikoiva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkroŋkeli/
  • tavutus: kron‧ke‧li

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]