kränkt

Ruotsi

Adjektiivi

kränkt

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	kränkt	yl.	kränkt	m.	kränkte [luo]
				yl.	kränkta
n.	kränkt	n.	kränkt	n.
mon.	kränkta [luo]	mon.	kränkta [luo]	mon.
Komparatiivi
yl./m./n. mer kränkt mon. mer kränkta
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
yl./m./n. mest kränkt mon. mest kränkta			yl. den mest kränkta m. den mest kränkte n. det mest kränkta mon. de mest kränkta

1. loukkaantunut

Saksa

Verbi

kränkt

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kränken
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä kränken
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä kränken